(Julkaistu vanhoilla kotisivuilla 11.6.2006)

Ahmaksen Kukkosista tuli lukkarisuku

(Artikkeli julkaistu Lauantaina  24, huhtikuuta Tervareitti (1999) samoin kuva Kukkolaan talosta.)

Aspegrenit tunnetaan Muhoksen ja Jurvelinit Utajärven lukkari- sukuina. Näiden sukujen jäsenet ovat monen sukupolven aikana rikastuttaneet Oulujokivarren kirkollista ja muuta musiikkielämää sekä, varsinkin Jurvelinit, hoitaneet jäsenenkorjaajan taidoillaan seudun ihmisiä. Vähemmän tunnettu on toinen utajärvinen lukkarisuku; Ahmaksen Kukkoset.
Syynä voi olla se, että Kukkos- lukkarit ovat hoitaneet veisuuhommia jokivarren ulkopuolella ja lisäksi heistä useimmat ovat käyttäneet sukunimeä Gullstén

Kukkolan lukkarit

Kukkosen lukkarisuvun kantaisänä voidaan pitää Utajärven Ahmaksen Kukkolan tuonnoista isäntää Jaakko Juhonpoika Kukkosta eli Holappaa (eli 1732-1807). Hänen 1800-luvun puolella eläneistä jälkeläisistään löytyy ainakin viisi veisuulla ja siihen liittyvillä tehtävinä niukan toimeentulonsa hankkinutta lukkaria.
Jaakon pojasta Heikistä (1765-1844) tuli vuoden 1800 tienoilla Piippolan lukkari. Hän käytti lukkarina nimeä Henrik Gullstén Syy nimenvaihtoon oli se, että Heikki oltuaan nuorukaisena räätälinopissa oululaisessa Roveliuksen liikkeessä ja perustettuaan oman räätälinliikkeen, halusi asiakkaita myös \"herrasväen\" piiristä ja arveli nimen- muutoksen auttavan tässä.
Viisi vuotta nuoremmasta Pekasta (1770-1825) tuli vuonna 1800 lukkari Rovaniemelle. Hänkin käytti veljensä tavoin sukunimeä Gullstén. Pekan poika Jaakko Gullstén (1813-1868) toimi. myös lukkarina Rovaniemellä, samoin pojanpoika Pekka Gullstén nuorempi (1839-1916).

Vanhempi Pekka Gullstén tuli tunnetuksi kalevalaisten muinaisrunojen taitajana. Hänelle pystytettiin vuonna 1970 muistolaatta Rovaniemen kirjastotaloon ja siinä mainitaan virheellisesti hänen syntyneen Muhoksella. Pekka syntyi Utajärven kappeliseurakunnan kirkonkirjojen mukaan Utajärven Ahmaksella, missä hänen vanhempansa asuivat ja jossa Kukkolan talo yhä sijaitsee.
Kun myös isänsä Jaakon jälkeen Kukkolan isännyyttä hoitaneen Jaakko Kukkosen (1763- 1804) pojasta Jaakko Kukkosesta (1787-1823) tuli lukkari Ylikiiminkiin, voidaan perustellusti puhua Ahmaksen lukkarisuvusta. 

Jaakko Kukkosen sukujuuret

Vaikka Kukkolan lukkarit käyttivät sukunimiä Kukkonen ja Gullstén , he todellisuudessa kuuluivat Holapan sukuun. Laajalle Oulujoki varteen ja kauemmaksikin levinnyt suku on eräiden sukututkijain arvelujen mukaan lähtöisin Vuoksen varrelta, Jääsken pitäjästä.
Vanhin löytämäni Jaakko Kukkosen isänpuoleinen esi-isä on uudistilallinen, lautamies Matti Holappa (eli noin 1535- 1600). Hänet mainitaan vuosina 1570-1600 uudistilallisena Utajärven Sangilla. Hänen talonsa Sangin Holappa tunnetaan nykyisin Lahden talona. Sangin (oikeastaan Sanginjärven) kylä kuului tuohon aikaan Limingan pitäjään. Tiedetään myös, että Matti Holapan talo säästyi polttamatta vuonna 1585, kun vainolaiset polttivat Sangin muut asumukset. Pari vuotta myöhemmin venäläiset tulivat uudelleen Sangille  ja nyt tuhottiin Holappakin.

Matin vaimosta tiedetään vain etunimi Maria.
On mahdollista, että Sanginjärven törmälle uudistalonsa pykännyt Matti Holappa oli Muhoksen (silloin Limingan) Laitasaaressa 1560-luvulla verolle pannun Pekka Ollinpoika Holapan veli ja siis tämän isän Olli Holapan poika, mutta muuta todistetta kuin sama sukunimi, en ole asiasta löytänyt, en edes isännimeä nimen yhteydessä.
Matin poika Matti Matinpoika Holappa (noin 1575-1630) muutti vuonna 1605 kotitalostaan Utajärven Juorkunaan. Hän rakensi savupirttinsä jonkin vanhanvihan aikana tuhoutuneen aution paikalle. Paikalla on mm  muinaislöydöistä päätellen asuttu jo kivikaudella. Matti Holappa mainitaan Juorkunan Holapan isäntänä vuodesta 1606 lähtien. Hänellä oli emäntänä Ylikiimingin Vuotolla syntynyt Aune Siira (synt. noin 1580).
Matin jälkeen Juorkunan Holapan isännäksi tuli hänen ja Aunen poika Tuomas. Toiselle pojalleen, Paavolle Matti osti vaimonsa kotitalon Vuotonkylän  Siiran.
Matti Matinpojan kolmas poika, hänkin nimeltään Matti Holappa (noin 1610-1684) muutti ikämiehenä Juorkunasta Vaalan (silloin Paltamon) Otermalle, jossa hänet tavataan poikineen vuodesta 1683 lähtien entisessä Seppäsen eli Tervosen talossa. Matti oli naimisissa serkkunsa Kreeta Holapan (noin 1615-1680) kanssa.

Karhunmetsästys vei käräjille

Matin ja Kreetan vanhin poika Antti Holappa (noin 1645-1697)  mainitaan  vuodesta 1669 lähtien Juorkunan Holapan isäntänä. Jäätyään leskeksi 1684, Antti jätti talonsa pojalle Mikolle  ja muutti isänsä  perässä  nuorempien lastensa kera Vaalan    Otermalle  ja avioitui Kaisa-nimisen naisen kanssa
Antti oli kova erämies: jonkinlainen änkyräkin vuoden 1695 Paltamon  käräjillä  hän riiteli, juttunsa  voittaen , karhunmetsästysasioista  naapurinsa  ja sukulaisensa Koukkarin  isännän kanssa. Antin  ensimmäinen ,  Juorkunassa  kuollut vaimo oli nimeltään Marketta  Jaakon tytär (noin 1635- 1684)
Yksi Antin ja Marketan  viidestä  pojasta, Jaakko Holappa  (1664-1744) mainitaan 1690-luvun  henkikirjoissa Oterman Holapan talon poikana ja   ja vaimonsa  kuoleman jälkeen vuoden  1731  rippikirjassa Puokionkylän  Nalkin talon isäntänä. Hänen  vaimonsa Briitta Holappa  (1668-1729) oli Y1ikiimingin  Vuotonkylän  Holappia, Jaakon  kaukainen  sukulainen.
Jaakon ja Priitan toinen  poika Juho Holappa (1700-1751)  asui ensin Puokiolla ja Jaala Jaalangassa.  Vuonna  1730 hän muutti  Utajärven Niskankylään ja avioitui  Partasen sotilassukuun  kuuluvan Valpuri Partasen  (1708-1794) kanssa. Heidät mainitaan  siitä lähtien Niskankylän talon isäntäväkenä. Sukunimikin vaihtui Kokoksi. Holapan  sukua oli asunut Kokossa  vuodesta 1644 lähtien. Silloinen  isäntä Erkki Matinpoika  Holappa  sai naimakaupan avulla  haltuunsa myös Niskankylän Poutiaisen talon. Kokkoa ja  Poutiaista  verotettiin aika-ajoin yhtenä  ja  vaikka talot eivät olleet  naapureita, ne saivat 160o-luvun  lopulla yhteisen rekisterinumeron hämäämään tulevia sukututkijoita.

Juho Holappa - Kokon kuoltua  vuonna 1751, hänen ja Valpurin  1732 syntyneestä pojasta Jaakosta, sukunimeltään ensin Kokko, myöhemmin Kukkonen, tuli Kokon isäntä. Jaakko haki vaimokseen  Utajärven Ahmakselta Marketta Räisäsen (1735-1786). Jaakko  ja Marketta isännöivät Kokossa kymmenkunta vuotta, luovuttivat sitten talon Jaakon  pikkuveljelle Erkille ja muuttivat Ahmakselle Marketan kotitaloon Kukkolaan. Heidän lapsistaan neljä vanhinta Valpuri, Juho, Eeva ja Jaakko syntyivät Kokossa ja nuoremmat Heikki, Simo, Pekka, Marketta ja Maria Kukkolassa. Marketta-emännän kuoltua Jaakko muutti Ouluun ja kuoli siellä 1807.

Kummalta, isältä vai äidiltä Kukkolan lukkarit musikaalisuutensa  perivät, sitä ei ole selvitetty. Merkkejä musikaalisuudesta löytyy Jaakon ja Marketan, tyttärienkin jälkeläisistä. Heistä vanhin eli Valpuri Kukkonen (1756-1785) muutti emännäksi Niskankylän Raappanaan. Hänen ja Hannu Raappanan jälkeläisistä löytyy  komeaäänisten kuoromiesten lisäksi useita ammattimuusikoita. Kaiken lisäksi Valpurista tuli lukkarinemäntä,  kun  hän leskeksi  jäätyään  avioitui vanhoilla: päivillään toisen lesken, Utajärven lukkarin Erik  Jurvelinin kanssa. Nuorin eli Maria Kukkonen  (1775-1858) hoiti 46 vuotta Niskankylän Kemilän emännyyttä. Myös hänen ja Matti  Kemilän jälkeläisistä löytyy ammattimuusikoita, jokunen kanttoriurkurikin, mutta   myös meitä täysin epämusikaalisia.

Pekka Oilinki